LFA \\

SUPERAUTON SYNTY

YLIVERTAINEN AJOKOKEMUS

Vaikuttava LFA esitellään ensi kerran Tokion 41. kansainvälisessä autonäyttelyssä. Tämä on ylivertaisen superauton kehitysprojektin tulos.

Lexuksen insinöörien eliittitiimin pikkutarkasti tyhjältä pöydältä kehittämä LFA on superauto vailla vertaa. Kehityksessään kaikkia rajoja rikkova LFA määrittää uudelleen 21. vuosisadan urheiluauton. Dynaaminen ja innostava LFA antaa ylivertaisen ajokokemuksen.

LFA:n prototyyppiä testattiin Nürburgringin radalla jo vuonna 2004, ja ensimmäinen muotoilututkimus paljastettiin Detroitissa 2005. Lexus osallistui LFA:lla Nürburgringin 24-tunnin ajoon vuosina 2008 ja 2009 LFA:n testaamiseksi äärimmäisen koettelevissa olosuhteissa. Tämä on Lexuksen LFA-superauton kehitystarina.

image

KESÄKUU 2009: NÜRBURGRINGIN 24-TUNNIN KESTÄVYYSAJOSSA

Vuoden 2009 Nürbrugringin kisojen lähestyessä LFA:n tiimi sai muistutuksen siitä, kuinka vaikeaa on vielä kehitysvaiheessa olevan ajoneuvon osallistuminen 24-tunnin kestävyysajoon.

Mutta LFA kehittyi tasaista tahtia, kun edellisenä vuonna havaitut ongelmat ratkaisiin. LFA:ta ei oltu suunniteltu yksinomaan kestävyyskilpailuautoksi, mutta saavutettuaan muotoilun, joka teki autosta niin nauttittavan ajaa, tiimi päätti vastata tähän haasteeseen. Tärkeänä tavoitteena oli maalin pääseminen Nürburgringin olosuhteissa ja kisan jatkaminen 24 tuntia. Vuonna 2009 Lexus osallistui ensimmäisen kerran Nürburgringin 24-tunnin ajoon kahdella prototyypillä. Kilpailuun osallistuvat kaksi mallia mahdollistivat suuremman virhemarginaalin, jos toinen LFA olisi joutunut jättämään kisan kesken. LFA onnistui lopulta loistavasti ylittäen pisteen, jossa ajoneuvon kehityskaari on edennyt loppuvaiheeseen.

TOUKOKUU 2009 VLN4-KISATAPAHTUMASSA

Nürburgringin vuoden 2008 24-tunnin ajon aikana esiin tulleiden LFA:n kehitystarpeiden johdosta ajoon osallistuneiden ajajien kanssa pidettiin mietintä -ja kehityskokous. Se johti useisiin uusiin koeajoihin, joita tehtiin sekä kilparadoilla että Japanin yleisillä teillä.

Suurinta edistystä saavutettiin lähes 12 kuukauden aikana vakaudessa suurilla nopeuksilla. Edistysaskeleita otettiin sekä ajotuntuman suhteen että myös moottorin äänessä, jota oli korostettu kehitysvaiheen aikana.

Edessä olevaa 24-tunnin ajoa varten LFA:n prototyyppiä haluttiin testata kattavasti Nürburgringin 4-tunnin kisassa, joka tunnetaan paremmin nimellä VLN4. Auto pääsi maaliin ilman ongelmia sijoittuen sijalle 36 ja sai Luokkansa paras -kunniamaininnan. Ja lopulta lopulliset säädöt seuraavan kuukauden 24-tunnin ajoa varten aloitettiin.

KESÄKUU 2008: NÜRBURGRINGIN 24-TUNNIN KESTÄVYYSAJOSSA

Nürburgringin 24-tunnin ajo on yksi maailman vaativimmista kilpailuista. Vaikka LFA:lla oli ajettu tuhansia kilometrejä Nürburgringin radalla, koeajo ei yksinkertaisesti vastaa kilpailuolosuhteita, joissa LFA tulisi kohtaamaan yli 300 eri ominaisuuksin varustettua ajoneuvoa.

Ankara kilpailuympäristö asetti LFA:lle siihen astisista kaikkein vaikeimman testin. Ajojen aikana tapahtui useita öljyvuotoja ja osien rikkoutumisia, eikä pitkiltä varikkopysähdyksiltä vältytty. LFA saapui maaliin, mutta sijoittui sijalle 121. Tarkasta kehityksestä huolimatta kilpailun aikana oli odotettavissa odottamattomia ongelmia, joita myös ilmeni. Pääinsinööri Tanahashi kommentoi, että kilpailuasetelma loi suurempia haasteita kuin pelkkä Nürburgringilla ajaminen.

24-tuntia taistelleiden ajajien kommenteista saatiin kuitenkin positiivista palautetta - "Ajaminen tuntuu hyvältä" ja "Moottorin ääni on hyvä". Nämä olivat ammattikuskien positiivisia arvioita emotiivisesta suorituskyvystä, johon LFA tähtäsi.

HUHTI-TOUKOKUU 2008: NÜRBURGRINGIN TESTI (KEVÄT 2008)

Emotiivisen suorituskyvyn ja LFA:n rajojen testaamiseksi päätettiin, että kehitysprojektiin kuuluisi osallistuminen Nürburgringin 24-tunnin kestävyysajoon. Koska tavoitteena oli kehitys, kilpailuun osallistumista varten tehtiin vain joitakin muunnoksia, joilla LFA:lle annettiin tuotantoauton perusominaisuudet.

Korin jäykkyyttä ja ohjausominaisuuksia parannettiin merkittävästi vain yhden vuoden aikana, mutta käsittelyominaisuuksien hiomista jatkettiin kellon ympäri kilpailun alkuun asti.

LFA:n suorituskyvyn ja rajojen testaamiseksi päätettiin, että kehitysprojektiin kuuluisi osallistuminen Nürburgringin 24-tunnin kestävyysajoon.

LOKAKUU 2007: NÜRBURGRINGIN TESTI (SYKSY 2007)

Keväällä 2007 ongelmia ei esiintynyt 301 km/h:n nopeudella ajettaessa. LFA:n tavoitteena ei ollut kuitenkaan 300 km/h huippunopeuden ylittäminen. "Auto, joka tuntuu hyvältä ajaa" -kehityssuuntaa varten oli siirryttävä eteenpäin pääkoeajaja Narusen hyvin viritettyjen aistien mukaan. Keskipisteeksi otettiin LFA:n emotiivinen suorituskyky, viiden aistin antama paras kokemus, eikä pelkästään mittalaitteen lukemin ilmaistu suorituskyky. Tähän testaukseen oli lisätty pieniä vahvistusosia, joiden ansiosta käsittelyvakaus parani merkittävästi.

HEINÄKUU 2007: NÜRBURGRINGIN TESTI (KEVÄT 2007)

Vuoden alkaessa ongelmia, kuten etu- ja takarenkaiden epätasapainoinen pito rasituksen alaisena, ilmeni toistuvien yli tuhansien kilometrien koeajojen aikana. Tämä tasapainon puute teki LFA:sta kuin vielä vallattoman ja kesyttämättömän hevosen. Valmisteluja LFA:lle haetun "tuntuu hyvältä" -ajokokemuksen löytämiseksi tehtiin talon sisäisissä testijaksoissa ja japanilaisilla kilparadoilla. Enemmän kestävyyttä vaativa testaus Nürburgringissa suunniteltiin ja toteutettiin huonon sään aiheuttamista viivästyksistä huolimatta. Nürburgringin uusi aikataulu sovitiin kiireisesti elokuulle ja kestävyystestit suoritettiin aikataulun mukaan ilman muita viivästyksiä.

LOKAKUU 2006: NÜRBURGRINGIN KOEAJO

Jälleen kerran rankka testaus Nürburgringin radalla toteutettiin lokakuussa 2006. Nürburgringilla suoritettujen suurnopeustestien kasaantuessa useita perusongelmia (kuten moottorin öljyvuotoja) nousi esiin. Näitä yritettiin ratkoa mahdollisuuksien mukaan paikan päällä, mutta testijakso oli lopetettava lyhyeen, koska prototyypistä ei enää saatu irti suorituskykyä. LFA:n keskeneräisyydestä ajoneuvona saatiin todella kouriintuntuva näyte, mutta tiimi päätti palata Japaniin ja arvioida perusosat uudelleen perusteellisesti.

HUHTIKUU 2006: NÜRBURGRINGIN KOEAJO

LFA:n projektitiimi joutui kohtaamaa useita haasteita palatessaan Nürburgringille virittämään ajosuorituskykyä prototyypin koeajoilla. Pääosat syttyivät palamaan johtuen tekijöistä, kuten korkeisiin G-voimiin liittyvästä kitkalämmöstä. Jotkut välityssuhteet olivat tarpeettoman korkeita, kun taas kiihtyvyys osoittautui riittämättömäksi. Esille tuli myös moottorin kestävyyteen liittyviä ongelmia ja oli selvää, että useita kysymyksiä jäi vielä avoimiksi LFA:n kestävyyttä koskien. Nämä ongelmat toi esiin pääkoeajaja Hiromu Naruse, joka vastasi LFA:n ajotuntuman kehityksestä. Avainkysymyksenä oli yhteensopivan kestävyyden ja ajosuorituskyvyn saavuttaminen tällä korkealla tasolla, mikä vaati kuviteltua enemmän omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä sekä takaiskut voittavaa asennetta.

TOUKOKUU 2004: ENSIMMÄINEN KOEAJO NÜRBURGRINGISSÄ

Maailmassa on kaksi kilparataa, jotka ovat LFA:lle pyhää maata. Toinen on Fuji-autorata Japanissa. Toinen on luoteis-Saksassa sijaitseva Nürburgringin kilparata. LFA:n kestävyys on kehitetty perusteellisesti Nürburgringissä, yhdellä maailman vaikeimmalla kilparadalla. Kaikki eurooppalaiset urheiluautovalmistajat suorittavat täällä koeajoja, joten ne eivät ole itsessään mitenkään epätavallisia. Mutta päätös siirtyä kehityksessä eteenpäin perustui LFA:n suorituskykyyn Nürburgringissä, mikä antoi ensimmäiselle koeajolle aivan erityisten merkityksen.

Vaikka LFA:n kehityksen kotipaikka on Japanissa, tällä radalla vierailtiin lukemattomia kertoja viiden vuoden aikana keväästä 2004 lähtien ajosuorituskyvyn ja emotionaalisen suorituskyvyn hiomiseksi.

ELOKUU 2003: MUOTOILUTUTKIMUSTIIMI

Laajan ja tarkan prosessin aikana huippuinsinöörien tiimi ja johtotaso kokoontuivat yhteen LFA-konseptiin ja sen suorituskykyyn sopivan ulkomuodon kehittämiseksi. Tiimi kokoontui suunnittelukehityksen sisimpään, joka tunnetaan nimellä "desing dome", projektin suunnitteluehdotusten tarkastelua varten järjestettyyn Suunnittelun tarkastelukonferenssiin. Tilaisuuteen osallistuivat asianomainen henkilökunta kaikkialta Japanista ja pääasiallisista kansainvälisistä markkinoista vastaava johtotaso. Esitelty ulkopuolen muotoilu ja paljas kori yllättivät ja miellyttivät osallistujia. He olivat yhtä mieltä siitä, että tämä Lexuksen ensimmäinen superurheiluautomalli muuttaisi Lexuksen imagon välittömästi.

Muotoilu oli kuitenkin tällä prototyypillä vielä kaukana lopullisesta. Pitkä tie edessään muotoilututkimustiimi kohdisti katseensa LFA:n seuraavaan esittelymahdollisuuteen: vuoden 2005 Detroitin autonäyttelyyn.

TOUKOKUU 2003: PALJAAN KORIN VIIMEISTELY

Ihmisille, joilla ei ole suoraa yhteyttä ajoneuvon kehitykseen, saattaa olla vaikeaa ymmärtää merkitystä, joka liittyy paljaan korin viimeistelyyn. Koriin ja ajoneuvojen sisäisiin järjestelmiin pakataan lukuisia mekanismeja, jotka ovat usein näkymättömissä mutta jotka käyttävät koko ajoneuvoa. Paljaan korin viimeistely tarkoittaa erityisesti sitä, että useimmat ajoneuvon kulkuominaisuudet määrittävät elementit on sovitettu sisään.

Paljaan korin muodostavassa matkustamossa käytetyt materiaalit vaihdettiin alumiinista hiilikuituvahvistettuun polymeeriin (CFRP). Tämä johti LFA:n dramaattiseen kehitykseen urheiluautona ja se oli ensimmäinen askel Lexuksen ensimmäisen superurheiluauton jännittävässä kehityksessä.

TOUKOKUU 2003: ENSIMMÄINEN VOIMANSIIRRON OSIEN TARKASTUSKOKOUS

Ideaalisen superurheiluauton kehitysprosessissa ei ole oikoteitä. Lopullinen tuote ei synny ilman tutkimustulosten asteittaista koostamista. Maaliskuussa 2003 saatiin valmiiksi sarja voimansiirtojärjestelmän mallikappaleita, jotka välittävät moottorin tuottaman ajotehon ajoneuvoon. Kunkin kehityssektorin voimat jäsentämällä projekti eteni hitaasti mutta vakaasti kohti LFA:n valmistumista.

JOULUKUU 2002: ENSIMMÄINEN KÄYNNISTYS

Kehitysprosessin tietyt vaiheet jäivät unohtumattomasti insinöörien mieleen. Näistä tärkein oli nimenomaan LFA:lle kehitetyn V10-moottorin ensimmäinen käynnistys. Tuo hetki, absoluuttisesti tyhjästä alkaneen kahden vuoden kehitysprosessin jälkeen, oli hetki, jolloin LFA heräsi henkiin.

SYYSKUU 2002: UUTTA MALLIA TESTATAAN

Syyskuussa 2002 aerodynaamista testausta varten tehtiin kunnianhimoisempi 1/4-malli. Piilotettu prototyyppimoottori ja lattian pohjapanssarit paransivat aerodynamiikkaa merkittävästi. Työ eteni käytännöllisempään testaukseen, jonka tavoitteena oli kehittää tuulta halkova ulkomuoto.

TAMMIKUU 2002: MOOTTORIN MUOTOILUTUTKIMUKSET

Urheiluautojen moottoreiden suorituskyvyn ja toiminnan on oltava luonnollisesti loistavaa tasoa. Mutta myös estetiikka on tärkeää, eikä LFA tee tässä poikkeusta. Valokuvassa on esitetty moottoritilan muotoilu kehityksen alkuvaiheessa. Kuvassa näkyvät värit ja sävyt poikkeavat merkittävästi markkinoille menneestä, mutta moottorin terävä, toiminnallinen kauneus on nähtävissä jo kehityksen alkuvaiheen kuvassa.

MAALISKUU 2001: AUERODYNAMIIKAN TESTAUS 1/5-MALLILLA

Kuljettajat, jotka haluavat kilpailla tuulen kanssa ja valjastaa huippunopeudet, pitävät loistavaa aerodynaamista suorituskykyä urheiluautoluokan absoluuttisena edellytyksenä. Aerodynaaminen suorituskyky sai jakamattoman huomion LFA:n koko kehityskaaren ajan. Aerodynaamiset testit aloitettiin kehityksen alkuvaiheissa vuonna 2001 1/5-savimallia käyttämällä.

MARRASKUU 2000: KEHITETYN PROTOTYYPIN TUOTANTO ALOITETAAN

On sanomattakin selvää, että urheiluauton kehittäminen tarkoittaa toistuvia kokeilu-ja virhe-jaksoja. Konseptin viimeistelyn jälkeen työt aloitettiin tarkkoihin laskelmiin perustuvilla luonnoksilla. Mutta vaikka alustavat suunnittelumallit vaikuttavat osaltaan todellisen ajoneuvon valmistukseen, tulos harvoin vastaa luonnosteluvaiheessa visioitua tuotetta.

Tästä johtuen valmiissa prototyypissä saattaa olla pieniä puutteita, mutta tuottaa kuitenkin odotukset ylittävän tuloksen. Tapauksesta riippumatta ei ole erehdystäkään siitä, että prototyypin valmistaminen suunnittelupiirustuksista on suuri edistysaskel ajoneuvon kehityskaaressa. Marraskuussa 2000 ensimmäinen prototyyppi, jota voitaisiin kutsua LFA-alkioksi, koottiin käsin.

LOKAKUU 2000: KILPA-AUTOJEN KOEAJOTAPAHTUMA SUGŌ-KILPARADALLA

LFA:n historia alkaa paljon ennen kuin auto itse oli olemassa. LFA:n kehitys ei alkanut Lexuksen muodollisena autonkehitysprojektina, vaan projektina, joka käynnistyi siihen voimakkaasti mukaan haluavien henkilöiden "Skunk works" -tyyppisenä projektina.

Ryhmä insinöörejä kokontui Tanahashi Haruhikun (joka myöhemmin nimitettiin LFA:n pääinsinööriksi) ympärille toiveenaan rakentaa ideaalinen urheiluauto. He aloittivat jalostamalla omat esteettiset huomionsa yhtenäiseksi näkemykseksi. Heidän ensimmäisenä tavoitteenaan oli koeajaa maailman useita urheiluautoja ja viritettyjä kilpa-autoja kilpailuolosuhteissa.

Tästä alkoi, vaikkakin hiljalleen, LFA:n kehityksen kymmenvuotinen historia.